Meille Suomessa linnuston suojeleminen ja lintujen tarkkaileminen harrastuksena alkavat olla jo lähes itsestään selviä asioita. Riistalintuja metsästetään, mutta lintujen ampuminen tai kivittäminen pelkän huvin vuoksi herättää jo yleistä paheksuntaa. Ei ole meilläkään silti kovin kauan siitä, kun "roskalintuja" yleisesti hävitettiin ja niiden pesiä tuhottiin. Puolisen vuosisataa sitten niinkin tuttu ja hauska lintu kuin harakka vasta aloitteli pesintänsä laajentamista kaupunkien puistoihin, missä se nyt elävöittää runsaana talvista maisemaa. Kunhan vielä järjettömistä merimetsovainoista ja pohjoisen kotkien ampumisista päästäisiin, niin asiat alkaisivat siltä osin olla hyvin.
Beninissä on vielä matkaa siihen, että linnuilla olisi arvo sinänsä ja oikeus elää ihmisen rinnalla, kukin lajinsa mukaan. Arvelen monille lintujen olevan joko ruokaa, kiusankappaleita tai yhdentekeviä. Sen lisäksi linnuilla on tietysti osansa vodoun-perinteessä. Lomén fetissitorille on päätynyt ainakin pöllöjä* ja harmaaturakoita niihin liitettyjen kuviteltujen henkimaailman voimien vuoksi. Pyydystäjillä on tuskin ollut vähintäkään tietoa eri lajien yleisyydestä tai mahdollisesta uhanalaisuudesta, puhumattakaan niiden roolista paikallisissa ekosysteemeissä.
Uskon, että turhaa ja tarkoituksetonta luonnon turmelemista ja hävitystä voi vähentää lisäämällä tietoa siitä. Kun linnulle antaa nimen ja pysähtyy miettimään sen osaa luonnossa, sille on hiukan vaikeampi tehdä pahaa. Kun linnut saavat nimen, on helpompi kiinnostua myös niiden elämästä. Muutama ympäristötietoisuuteen havahtunut voi ymmärtää, että helposti havaittavina linnut voivat kertoa meille myös ympäristön tilasta. Linnuista kiinnostunut ei voi olla huomaamatta myös muuta luontoa ja siinä tapahtuvia muutoksia.
Kirjani "100 Grand Popon lintua" valmistuu suunnitelmien mukaan kevään 2019 kuluessa. Syksyyn mennessä siitä on tarkoitus tuottaa myös ranskankielinen painos, jonka haluan viedä Grand Popon kouluihin ympäristökasvatusta tukemaan. En odota suuria, mutta ajattelen, että sen avulla voi muutama beniniläinen nuori saada kipinän, joka herättää hänessä halun pitää huolta myös alkuperäisestä luonnosta.
Kunpa näkisin ajan, jolloin Beninissäkin katsottaisiin lintuja kiikareilla eikä kaupiteltaisi niiden nahkoja torilla.
*Grand Popossa voi kuulla ainakin täplähuuhkajan huhuilua. Myös tornipöllön voi yöllä nähdä lentävän äänetömin, vaalein siivin kylänraitin yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti