Auberge de Grand Popon kohdalta lähtee tie pohjoista kohti. Muutamien askelten päässä risteyksessä rikkaruohojen ja villien passionköynnosten koristelemien riikinkukkopensaiden lomassa on vaatimaton polkupahanen. Se alittaa vehreän neempuun ja laskeutuu sitten kohti magrovekosteikkoa. Kannattaa hiukan katsella sivuilleen, sillä tämä on ainoa paikka, jossa pientä ripsaturistiryhmää opastaessani näin käärmeen luikertavan vikkelästi karkuun. Koska se hyvin todennäköisesti oli kobra tai mamba, kannattaa käärmeiden olemassaolo ottaa tässä vakavasti.
Alhaalla kosteikolla selviää, miksi tässä on polku. Tänne nimittäin tuodaan hotellin keittiöstä jätteitä poltettavaksi. Lintuharrastajana olen tottunut siihen, että hyvät lintupaikat ovat usein kaatopaikkojen ja tunkioiden liepeillä, mutta vähemmän siedättyneen luonnonharrastajan lienee hyvä tietää tämä yksityiskohta ennakkoon.
Tässä näkee ja kuulee aina joitakin kiinnostavia lintuja. Neempuu on tärkeä suojan ja ravinnon lähde sinitöyhtömonarkille, metsäbulbulille ja kylähelttasiepolle. Rannan pensaiden oksille rakentavat riippuvia pesiään kaislakutojat, ja mangroven suojista huutelevat guineanlepinkäiset "helios!"-huutojaan. Kauempana olevat mutaiset lampareet ovat kahlaajien ja haikaroiden suosiossa, riippuen siitä mikä vuodenaika on meneillään. Lirot, rantasipit, pitkäjalat ja varjostajahaikarat tulevat kukin vuorollaan tutuiksi. Korkean veden aikana malakiittikalastaja istuskelee oksallaan tähystämässä kaloja, ja kauempaa kaislikosta kuuluu kevääseen heräävän rastaskerttusen karheaa laulua.
Biologit puhuvat reunaefektistä. Lintulajisto on rikkaimmillaan paikoissa, joissa erilaiset elinympäristöt kohtaavat. Tässä niitä reunoja riittää. Lempipaikkani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti