keskiviikko 6. helmikuuta 2019
Kaislikon rotevat raksuttajat
Talvehtivat pohjoisen linnut ovat Afrikkaan saavuttuaan yleensä hiljaista väkeä ja keskittyvät aterioimaan. Ne ovat juuri ylittäneet ensin Välimeren ja sen jälkeen Saharan ja menettäneet jokseenkin kaiken muuttomatkaa varten varastoimansa rasvan. Talvikuukausien mittaan ne lihottavat itsensä uudelleen paluumatkaa varten. Kevään lähestyessä ja voimien vähitellen palautuessa myös valon virittämät hormonit alkavat taas vaikuttaa, ja moni muuttolintu alkaa tapailla lauluaan.
Marraskuun loppupuolella kuulin Monojoen laajojen kaislikkojen keskeltä tuttua karkeaa laulua. Karre-karre-karre, kie-kie-kie! Kerttusten suvun jättiläinen rastaskerttunen availi siellä ääntään. Tämä hyönteissyöjä pesii Suomessakin kaikkein rehevimpien ja vakkakortisimpien ruovikoiden suojissa, jotka pystyvät kannattelemaan sitä ja sen ruokojen varaan rakentamaa pesää. Monen muun eteläisen lintulajin tavoin se on tällä vuosituhannella vähitellen laajentanut pesimisaluettaan. Nuoruudessani se oli suurharvinaisuus, mutta nykyään varsin tavallinen Vanhankaupunginlahden kaltaisilla lintulahdilla.
Rastaskerttusesta on vaikea saada kuvaa ilman onnistuneita piilokojujärjestelyjä, sillä se viihtyy syvällä ruovikon tai kaislikon kätköissä eikä edes harrasta laululentoja yleisen serkkunsa ruokokerttusen tapaan. Siksi tämä piirrokseni saa nyt kuvata lintua. Suvun tieteellinen nimi acrocephalus tarkoittaa teräväpäistä, mikä viittaa konkreettisesti kerttusten terävän nokkaan ja kiilamaiseen päähän. Lauluasennossa rastaskerttunen kuitenkin pörröttää sen verran otsaansa, että tämä tuntomerkki ei hyvin näy. Väritys on tasaisen ruskea, ja ainoa hyvä erityistuntomerkki on kerttuseksi suuri koko.
Rastaskerttunen pesii Etelä- ja Keski-Euroopassa ja Aasian lauhkeilla alueilla. Eurooppalaiset linnut talvehtivat – missäpä muuallakaan kuin Saharan eteläpuolisen Afrikan kosteikoilla. Siellä samoilla paikoilla voi tavata myös afrikkalaista pesimälintua ruskorastaskerttusta. Se on (kuulemma) hyvin saman näköinen ja laulaa myös kauas kuuluvaa, mutta erilaista laulua. Myös ruskorastaskerttusen laulua voi kuulla Monojoelta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Martin-chasseur du Sénégal
Un bel oiseau, de la taille d’un petit pigeon, avec la tête et le ventre gris claire, le dos et la queue couleur bleu brillant et un gros ...
-
Palmukyyhky sateen jälkeen. Kyyhkyt ovat ainoita lintuja, jotka osaavat juoda kallistamatta nokkaansa. Tämä kirjoitus esittelee ne...
-
Ihminen on vienyt muutamia eläinlajeja kaikille mantereille. Linnuista tunnettuja ovat kottarainen ja varpunen, jotka ovat paikoin pahoja...
-
Ensimmäistä kertaa Afrikan tai Aasian tropiikkiin matkustavat ihastuvat usein pieniin "kolibreihin", jotka vilkkaina ja värikkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti