Palmukyyhkyiksi niitä sanotaan, mutta ne pesivät kyllä pulujen tapaan mielellään ihmisen tekemissä rakennelmissa. Tämä minipulun poikanen kasvoi sisaruksensa tavoin Villa Karon residenssin parvekkeen yllä, minne sen emot olivat rakentaneet pesän kattopalkkien varaan.
Kyyhkyt rakentavat aika huteran näköisiä risupesiä ja munivat niihin kaksi munaa. Tuo kyyhkyjen munaluku on ollut esi-isillämmekin tiedossa sen perusteella, mitä siitä kerrotaan. Aikojen alussa nimittäin metsäkyyhkynen oli muninut paljon munia, mutta se oli silti ollut kateellinen kanalle, jonka munat olivat paljon kauniimpia. Kana oli lopulta suostunut vaihtokauppaan, mutta vasta silloin kyyhkylle oli selvinnyt, että kana oli muninut vain kaksi munaa kerrallaan. Tästä pettyneenä se kujertaa vieläkin että "kyy, kyy, kymmenen munaa, vaihdoin kanan kahteen.
Kyyhkyillä on pari ominaisuutta, joita muilla linnuilla ei ole. Ainoina lintuina ne osaavat imeä vettä nokallaan. Kaikki muut linnut kauhovat nokkaansa vettä ja kallistavat sitten päätään juodakseen "snapsinokallisen" kerrallaan. Toiseksi ne ruokkivat poikasensa eräänlaisella "linnunmaidolla", juustomaisella eritteellä, jota ne tuottavat kuvussaan.
Tämän pesän poikaset lähtivät pesästään aamunkoitteessa juuri silloin, kun sattui satamaan ihan kunnolla. Siellä ne sitten istuivat, ressukat, palmunlehdellä märkinä ja resuisina.
Vanhalle pesäpohjalle alkoivat emot suunnitella uutta perheenlisäystä jo parin viikon kuluttua. Vikkelää on elon kierto tropiikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti