Yksi lintuprojektini sivuhaara oli yhteistyö koulujen kanssa. Afrikassa harva asia toteutuu sellaisena kuin sen oli suunnitellut, mutta jonkinlaista tulosta yleensä syntyy. Vein mukanani muutamat kiikarit, joista osa oli omista varastoistani ja osa lahjoituksena saamiani vanhoja, mutta käyttökuntoisia kiikareita. Sopiva koulu löytyi Adjahan kylästä. Kävin siellä ensimmäisen kerran mopon kyydissä ja sen jälkeen omalla polkupyörälläni. Ajo-ohje: maantietä pitkin kunnes vastaan tulevat riisipellot, sitten heti niiden jälkeen vasemmalle ja sitten suoraan, kunnes pomppuinen hiekkatie vie koulun pihalle.
Laatikollinen lintukiikareita ja etenkin tuomani muistivihot ja kuulakärkikynät kiinnostivat koululaisia niin paljon, että rehtori joutui hätyyttämään ylimääräiset nuoret kotiin. Ydinjoukoksi jäi tusinan verran oppilaita, joukossa yksi luonnosta kiinnostunut tyttökin. Kielimuurin ylittämisessä auttoi koulun englanninopettaja, ja jonkin verran sain yksinkertaistetulla englannilla ja auttavalla ranskalla keskustelluksi suoraan oppilaiden kanssakin.
"Linturetki" tarkoitti käytännössä noin tunnin kestänyttä lintujen kiikarointia ja muistiin merkitsemistä koulun pihalla ja sen laitamilla. "Piha" tarkoitti lokakuussa jonkinlaista märkää luhtaniittyä, jonka jalkapallokenttä soveltui paremmin rantasipien ruokailumaastoksi kuin urheilukentäksi. Aika monia yleisimpiä lintuja onnistuimme näkemään, joukossa myös sen pihakosteikon reunamilla pyrstöään heilutellut keltavästäräkki.
Tällaisen muutaman retkeilykerran interventiolla on todennäköisesti aika pieni vaikutus. Toivon ja uskon kuitenkin, että ainakin joku oppilas saattio saada pienen kipinän luonnon katselemiseen muustakin kuin hyötynäkökulmasta. Tähän ja muutamaan muuhun alueen kouluun aion myöhemmin käydä lahjoittamassa lintukirjani, jahka saan sen ranskannnetuksi ja painetuksi. Tavallisetkin linnut voi nähdä uusin silmin, jos niille löytää kirjasta nimen.
Adjahan koululle lahjoitin yhdet kiikarit. Loput jätin Villa Karon toimistoon ajatuksella, että sieltä voivat koulut käydä lainaamassa niitä luontoretkilleen – joita toivottavasti järjestävät.
Pitäisiköhän lähteä uudestaan stipendiaatiksi ja organisoida luontoretkikoulutusta Grand Popossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti