Kotiinpaluu oli jo lähellä, mutten tietenkään malttanut jättää viimeisiäkään aamuretkiä väliin. Ajattelin jo tuntevani kaikki ne linnut, joita eteen saattoi puskista pölähtää. Pyörän selkään kannatti kuitenkin ennen aamiaista hypätä, sillä tutuistakin lajeista saattoi aina saada uusia ja entistä parempia kuvia. Lähdin siis toiseksi viimeisenä aamuna ajelemaan kohti toria ja maantietä. Varsinainen tavoitteeni oli joen toisella puolella, missä toivoin vielä saavani etsimeen siellä asustelevia arkoja pensassininokkia.
Ennen Hounsoukoèn kylää on pieni kosteikko, jonka laitaan yleensä pysähdyin. Tavanomaisten kutojien ja mehiläissyöjien lentoa katsellessa katseeni kiinnittyi yhtäkkiä kosteikon toisella puolella olevaan aivan outoon lintuun. Jokainen lintuharrastaja tietää sen tunteen, kun näkee jotakin, mistä tietää varmuudella vain sen, ettei ole sitä koskaan aikaisemmin nähnyt. Pääskymäisesti selkäpuolelta tumma ja vatsasta valkoinen lintu, joka ei mitä ilmeisemmin kuitenkaan ollut pääsky. Eihän minulla, pahus, tietenkään ollut edes Birds of Ghana mukana sillä kertaa.
Jouduin siis hiukan halveksittavalla tavalla kaivamaan kameran esiin ja ottamaan pitkällä putkella kuvia tästä oudosta linnusta. Retken jälkeen saatoin sitten majapaikassani ottaa lintukirjat esiin ja tutkia, mitä olin nähnyt. Ei minulla sillä hetkellä ollut varmaa käsitystä muusta kuin siitä, että kyseessä oli varpuslintu. Se taas on aika helppo arvaus, koska varpuslintulajeja on ylivoimaisesti eniten.
Purppuraselkämedestäjä. Tämän lajin nokka ei ole erityisen kolibrimaisen pitkä ja ohut, joten medestäjä ei maastossa tullut ensimmäiseksi mieleen. Laji on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa laajalle levinnyt, mutta Grand Popossa tämä yksilö jäi ainoaksi havainnokseni siitä. Tulevien Grand Popon -kävijöiden kannattaa kuitenkin painaa mieleen: jos näet pääskysen näköisen linnun, joka hyppelee pensaissa, se on todennäköisesti juuri tämä oudokki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti