Lehmähaikara on kosmopoliitti. Pitkään se asusti vain Afrikan ja Aasian laitumilla lehmiä ja puhveleita paimentamassa, mutta satunnaisen parven ylitettyä Atlantin vuonna 1877 se on asettunut myös Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan. Australian valloituksen laji aloitti vasta 1940-luvulla, mutta sinnekin se on jo vakiintunut.
Tätä autiotontilla riimussa laiduntanutta yksinäistä hiehoa lehmähaikarat seurailivat Unawatunassa Sri Lankassa. Samat tuntomerkit kuin muuallakin: muihin valkoisiin haikaroihin verratuna typäkämpi ja paksunokkaisempi, nokka aina keltainen. Ja ne lehmät. Luultavasti lehmähaikara on jo niin sopeutunut elämään kuivalla maalla isojen kasvissyöjien seurassa, että se on menettänyt esi-isiensä taidon hankkia elantonsa kalastamalla. Vähän niin kuin me kaupungistuneet ihmiset, jotka ostamme kaupasta maitoa ja naudanlihaa ja kauhistumme ajatusta, että meidän pitäisi hankkia ruokamme kalastamalla kylmistä vesistä.
(Pitäisikö lehmähaikara sijoittaa lintukirjoissa luokkaan "MUU haikaralajisto"?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti