Ensi vilkaisulla ilmatila meren yllä on Grand Popossa tyhjä. Haarahaukat kaartelevat sielläkin vaanimassa pintaan uskaltautuneita kaloja, tai kenties meressä ajelehtivaa syömäkelpoista jätettä, mutta missä ovat kirkuvat lokkiparvet? Kun rannalla viettää vähän enemmän aikaa, näkee silloin tällöin valkoisen, kapeasiipisen, lokkia muistuttavan linnun taiteilevan terävin siiveniskuin jonkin matkan päässä rannasta.
Lokki se ei kuitenkaan ole. Ei lokkienkaan näkeminen mahdotonta ole talvikuukausina, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon tiirat ja lokit kiertelevät maailman meriä. Tämä lokkimainen merilintu on kuningastiira. Se on hiukan suomalaista räyskää pienempi roteva tiira, joka on helppo tunnistaa vahvasta keltaisesta nokasta – ja koosta. Pesimäaikana kuningastiiralla on kokonaan musta päälaki ja selvästi erottuva niskatöyhtö. Talvipukuiset lokkilinnut ovat järjestään vaatimattomamman värisiä, ja kuvan kuningastiiratkin ovat sellaisia talvipukuisia.
Mono-joen suiston hiekkasärkillä näkee tämän paikallisena pesivän lajin lisäksi myös muita, pohjoisesta talvehtimaan tulleita tiiroja, jotka pysyttelevät tiukemmin joella eivätkä näyttäydy Grand Popon rannoilla. Niihin palaan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti