Katselin edellisiä lintukuvauksiani ja huomasin, että niiden värimaailma oli kovin mustavalkoinen. Punaperäpiispa (Euplectes franciscanus) onkin sitten vaihteeksi jotain ihan muuta.
Tiheikköjen ja kosteikkojen linnut pyrkivät useimmiten jollakin tavalla naamioitumaan niin, etteivät pedot ihan ensimmäisenä popsisi niitä kaislikosta. Toisilla on sitten aivan toisenlainen strategia.
Grand Popon tienoot ovat hyvin tasaisia ja alavia maita, ja heti kylän rajoilta alkavat laajat kosteikot. Mono-joen rannoilla on paljon kaislikkoa ja kosteaa ruohikkoa. Ne ovat piispojen maita. Hiukan varpusta pienemmät linnut lentävät erikoisella ja hauskalla tavalla pystysuoraan pyrähdellen, ikään kuin ne haluaisivat vielä erikseen korostaa kauas näkyvää väritystään. Kirkkaanpunaisia lintuja näkee usein tähystämässä pensaiden latvoissa ja korkeilla heinänkorsilla.
Ehkä niillä olisi jotain tärkeää sanottavaa ylhäisiltä saarnastuoleiltaan, niin kuin piispoilla mielestään yleensäkin on. Harmi, että se sanoma jää meiltä tavoittamatta.
keskiviikko 24. lokakuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Martin-chasseur du Sénégal
Un bel oiseau, de la taille d’un petit pigeon, avec la tête et le ventre gris claire, le dos et la queue couleur bleu brillant et un gros ...
-
Palmukyyhky sateen jälkeen. Kyyhkyt ovat ainoita lintuja, jotka osaavat juoda kallistamatta nokkaansa. Tämä kirjoitus esittelee ne...
-
Ihminen on vienyt muutamia eläinlajeja kaikille mantereille. Linnuista tunnettuja ovat kottarainen ja varpunen, jotka ovat paikoin pahoja...
-
Ensimmäistä kertaa Afrikan tai Aasian tropiikkiin matkustavat ihastuvat usein pieniin "kolibreihin", jotka vilkkaina ja värikkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti