Kaikilla maailman lintulajeilla on suomenkieliset nimet. Se on merkittävä kultuuriteko. Maailman lintulajeja on uusimmassa, vuoden 2018 tammikuussa päivitetyssä lajiluettelossa 10 142. Tätä luetteloa täytyy säännöllisesti täydentää, koska uusin tutkimus tarkentaa aina lajimäärityksiä. Aiemmin saman linnun alalajeina pidettyjä lintuja on erotettava omiksi lajeikseen, kun geenitutkimus osoittaa että ne ovat erilaisempia kuin on luultu.
Vieraiden maanosien lintujen nimeämisen täytyy olla paitsi työlästä, myös hauskaa – sen verran hupaisia ja mielikuvituksellisia nimiä luettelosta löytyy. Hupaisuus ei kuitenkaan ole ollut tavoitteena, vaan suomenkielisillä nimillä on myös haluttu antaa tietoa lajien keskinäisistä sukulaisuussuhteista. Kun jokseenkin kaikki hyönteisiä syövät varpuslinnut ovat englanniksi "warblers", ovat suomalaiset hyönteissyöjät esimerkiksi kerttuja, kerttusia tai uunilintuja. Joitakin harvoja poikkeuksia on, kuten tervapääsky, jonka oikeastaan pitäisi olla "tervakiitäjä", koska se ei ole mitään sukua varsinaisille pääskyille, mutta jolla yleisön äänekkäiden vaatimusten vuoksi on taivuttu pitämään vanha ja tuttu nimi.
Kuvan lintu on englanniksi "Oriole warbler", siis suurin piirtein "kuhankeittäjäkerttunen", koska sen koko ja väri tuovat mieleen kuhankeittäjän. Laulukin on melodista ja kauas kantavaa kuten kuhankeittäjillä. Suomeksi se on kuitenkin luettu "herttujen" joukkoon. Olkoon se siis suomupääherttu.
Grand Popossa suomupääherttuja pääsee kuulemaan ja hyvällä onnella näkemään Aubergea viistosti vastapäätä olevan pöheikön liepeillä, sijoilleen unohtuneen leikkilaivan ja siirtomaa-aikaisen autiotalon takana. Kannattaa varustautua paitsi lintukiikareilla, myös jonkilaisilla kengillä tai ainakin hyvällä hyttyskarkoteannoksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti