Viimeiseksi vähäisin, mutta runsaslukuisin. Kyläbulbulia ei voi olla näkemättä tai kuulematta. Se saattaa olla alueen runsaslukuisin lintu. Hiukan suomalaisia rastaita pienempi, tervanruskea lintu, jolla on tummempi, usei pörröisen näköinen pää ja vaalea vatsa. Kyläbulbulit istuvat usein näkyvällä paikalla aika pystyssä asennossa. Ilmeisen kaikkiruokaisina lintuina ne touhuavat kaikkialla pitkin päivää, enimmäkseen kuitenkin puiden lehvistössä.
Kyläbulbulia voi tarvittaessa käyttää herätyskellona, sillä joka aamu noin varttia yli kuusi ne aloittavat laulukonsertin. Laulu ei ehkä ole kaikkein taiteellisinta sirkutusta, mutta reippaita säkeitä kuulee tuolloin kaikkialta. Innokkain laulu taukoaa pian, mutta ilmeisen sosiaaliset bulbulit visertävät muulloinkin aina jotain puuhatessaan. Ja nehän jaksavat puuhata.
Bulbulit kuulostavat meistä oudoilta, mutta ne ovat yksi vanhan maailman tropiikin menestyneistä varpuslintuheimoista. Läntisen Afrikan kyläbulbuli muistuttaa kaikin tavoin paljon minulle Sri lankasta tuttua punaperäbulbulia, jota ei liioin voi kotiseudullaan olla havaitsematta.
Tavikset-sarja päättyy tähän. Kun oppii tuntemaan palmukyyhkyn, haarahaukan ja kyläbulbulin, osaa tunnistaa lähes jokaisen kylänraitilla näkemänsä linnun. Toivottavasti näiden opetteleminen herättää halun oppia lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti