Kun tavoitteena on entuudestaan outojen linnunlaulujen määrittäminen, on palattava lintuharrastuksen alkumetreille. Jäin vaanimaan niiden puiden liepeille, joiden lehvistöstä tuo vihellys kuului. Tavoitin viimein vilahduksen linnusta, jota epäilin laulajaksi. Seuraavaksi hain sen kiikareila esiin, ja otushan osoittautui varsin kauniiksi pikkulinnuksi. Tiaisen kokoinen, mustavalkoinen lintu, jolla lisäksi on silmänurkassaan selvästi erottuva punainen täplä. Lintukirjan avulla se oli helppo tunnistaa: kylähelttasieppo.
Tätä tangolaulajaa ei ole helppo päästä näkemään, sillä se enimmäkseen puikkelehtii levistön suojissa. Valokuvaaminenkin on sen vuoksi lievästi sanottuna haastavaa, joten nyt on pakko tyytyä hiukan epätarkkaan ja rakeiseen kuvaan. Laulua kuitenkin kuulee monin paikoin siellä, missä on matalahkoa, mutta rehevää puustoa. Tii-tyy- ti-ti-tyy, miks' oon mä iloinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti