Haarahaukkaa ei voi olla näkemättä Grand Popon taivaalla. Se on tummanruskea, leveäsiipinen petolintu, joka kaartelee etsimässä ruokaa yhtä lailla peltojen ja joutomaiden kuin vesistöjenkin yllä. Toinen mahdollinen petolintu on tuulihaukka, mutta sen olemus on aivan toisenlainen: pienempi, kapeasiipinen ja sukkela. Äkkiä vilkaisten haarahaukan saattaa sekoittaa tummiin haikaroihin, joita myös lentää lepattelee Mono-joen ja kosteikkojen yllä, mutta viimeistään pitkinä sojottavat koivet ja pitkä haikarannokka paljastavat ne muiksi linnuiksi.
Haarahaukka ei ole ravintonsa kanssa kovin nirso, ja siksi se menestyykin. Jos elävää saalista ei löydy, ihmisasumusten luona on aina kaatopaikkoja. Kalastajia kannattaa myös aina seurata kalanperkeiden toivossa. Enin osa Beninin haarahaukoista asustaa siellä ympäri vuoden ja rakentelee sinne pesiään, mutta talvikuukausiksi Afrikkaan muuttaa täydennysjoukkoja Euroopastakin. Suomessa haarahaukkaa tavataan harvakseltaan, ja kenties joku Grand Popon yllä kaartelevista linnuista on kesällä käynyt ihmettelemässä Espoon Laajalahden lintutorneja.
Aloituskuvalla vähän härnäsin. Haarahaukan tärkeä tuntomerkki on sen selvästi lovipäinen pyrstö, joka erottaa sen helposti esimerkiksi hiirihaukasta. Alla olevassa kuvassa sekin tuntomerkki näkyy, samoin kuin siivenkärkien harittavat sulat. Tarkkasilmäinen katsoja huomaa myös kaartelevan linnun siipien lievän siksak-muodon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti