Ensimmäiset saapuivat Beninin rannikolle viime sunnuntaina. Pääskymäisen vinhasti lentävät, pitkäpyrstöiset ja -nokkaiset linnut on helppo tuntea, kun ne on kerran oppinut tunnistamaan. Pienen parven hoksasin Ouidah'n Diaspora-hotellin lounaspöydästä iloisesti sirahtavasta lentoäänestä.
Aavikkomehiläissyöjä on sukunsa edustaja, joka pesii sadekaudella kapealla kaistaleella Sahelin alueella ja lentää sitten etelän kosteammille vyöhykkeille talvehtimaan. Aitoja muuttolintuja nekin ovat, vaikkeivät pesikään kaukana kylmässä Pohjolassa.
Suvun nimilajia mehiläissyöjää näkee sitäkin Beninissä harvakseltaan talvikuukausina. Se sentään pesii Etelä-Euroopassa. Näiden kahden lisäksi kannattaa varautua näkemään myös pikkumehiläissyöjiä, jotka ovat vanhan maailman tropiikissa yleisiä paikkalintuja. Näistä kolmesta aavikkomehiläissyöjä on vähiten värikäs. Paras tuntomerkki on valkea naama, jonka poikki kulkee musta "rosvonnaamari". Mehiläissyöjät luetaan yhdessä kuningaskalastajien ja sininärhien kanssa säihkylintuihin. Lahkon nimi kertoo osuvasti, että sen edustajat yleensä säihkyvät kaikissa sateenkaaren väreissä.
Nimensä mukaisesti nämä vauhtiveijarit todellakin syövät mehiläisten, ampiaisten ja pineten sudenkorentojen kokoisia hyönteisiä, jotka ne nappaavat lennosta pitkällä, kaarevalla nokallaan. Saaliinsa ne hoitelevat vaarattomaksi hakkaamalla sitä sitten oksaa vasten. Hurjan näköistä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti