Lepakot eivät ole lintuja, vaikka ne lentävät. (Tulee tässä jutussa vielä lintukin mainituksi, maltahan vain) Ennen Linnén aikoja ei oltu niin tarkkoja, vaan oppineissakin kirjoissa saatettiin linnuiksi laskea kaikki joutsenesta mehiläiseen. Vastaavasta niputtamisesta muistuttavat suomen kielessä esimerkiksi paikannimi "Matomäki", joka viittaa käärmeisiin, ja tietenkin vanha, mutta vieläkin silloin tällöin kummitteleva "valaskala".
Pyhäinpäivästä on muotoutunut amerikkalaistyylinen karnevaalipäivä halloween, johon kuuluu jos jonkinlaista kummittelua. Lepakkoressukat ovat saaneet taakakseen mielikuvan vähän kammottavista yön asukeista, eräänlaisista Pirun yritelmistä linnuiksi. Oikeastihan ne ovat leppoisia pikkunisäkkäitä, jotka öisin paimentavat hyönteiskarjaansa. Tropiikissa suurimmat lepakkolajit tosin syövät hedelmiä, ja pienimmistä monet ovat erikoistuneet lipittämään pitkällä kielellään mettä öisin auki olevista kukista. Mustaa puolta toki edustaa se, että monet lepakot kantavat ihmiseenkin tarttuvia vaarallisia tauteja, kuten rabiesta ja ebolaa. Eipä siis turhaan häiritä niitä ja mennä kosketelemaan, saati pyydystetä puskamuonaksi.
Tämä veitikka on kooltaan keskisarjaa, muttei ole kertonut ravintolähdettään. Nenän ja korvien suunnattavat ultraääniantennit viittaavat hyönteisten etsimiseen. Villa Karossa me elämme sulassa sovussa, minä liikun huoneestani päivisin ja hän lähtee yöretkilleen huoneeni yläpuolella olevasta päiväpiilostaan. Pari kertaa hän on käynyt sisälläkin naapuria tervehtimässä.
Aubergen majoitushuoneiden räystäiden alla voi varhain aamulla nähdä pikkuruisia lepakoita, joita asuu siellä. Awaléssa asuvat taas voivat päivisin taivastella portin luona kasvavasta puusta roikkuvia isoja hedelmälepakoita. Ne lentävät auringon laskettua hedelmäpuilleen verkkaisin siiveniskuin kuin jotkin muinaiset liskolinnut.
Toki Grand Popossa on yön lintujakin. Autioilta tonteilta voi vielä juuri ennen auringonnousua kuulla nauhakehrääjän surinaa. Se on läheistä sukua Suomen mäntykankailla pesivälle kehrääjälle. Vain pimeällä lentävää lintua on todella vaikea päästä näkemään, mutta silloin voisi nähdä nauhakehrääjän pitkän ja nauhamaisen ohuen pyrstön, josta se on saanut nimensä.
Kehrääjän surinaa olen Grand Popossa kuullut Aubergen viereiselta autiotontilta ja hautausmaalta ravintola Sarafinan vierestä. Halloween-henkeen sopii tietysti sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti