Tiedäthän sen tunteen, kun mediasta tutut kasvot yhtäkkiä ovatkin edessäsi bussissa tai kahvilassa? Tunnistat välittömästi ihmisen, joka on sinulle ventovieras. Matkailevalle lintuharrastajalle sattuu samanlaista. Kiljahdin vaistomaisesti ”jakobiinikäki!”, kun näin puun oksalla mustavalkoisen, pitkäpyrstöisen ja töyhtöpäisen linnun. En tiedä, miksi juuri jakobiinikäki on niin vahvasti syöpynyt mieleeni lintukirjojen sivuilta. Ehkä erikoisen ulkonäön lisäksi se, että se kuuluu sekä Afrikassa että Aasiassa laajalle levinneisiin lintuihin. Käsien tapaan se on pesäloinen, joka on erikoistunut muniaan bulbulien pesissä.
Paitsi että määritys meni vähän pieleen. Kuvien tarkempi tutkiminen paljasti, että Aubergen vierustontilla käkenä istuskellut lintu olikin melkein samanlainen palmikkokäki. Ehkä sillekin bulbulit kelpaavat adoptiovanhemmiksi, ainakin niitä on täällä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti