Joidenkin kuvieni perusteella voi saada mielikuvan, että tropiikissa kaikki linnut ovat suuria tai värikkäitä tai erikoisesti käyttäytyviä, parhaimmillaan kaikkea tuota. Todellisessa tropiikissa enin osa linnuista on samanlaisia pieniä tipejä kuin pohjoisessakin. Lajisto on runsaampaa, ja erilaisia lintuheimoja on enemmän, mutta enemmän on myös niitä, jotka lähinnä vain tuntuvat vilahtelevat lehvistössä.
Näiden vaatimattomien joukkoon mahtuu hauskoja vanhoja tuttavuuksiakin. Pysähdyin katselemaan Aubergen suuria kasuariinapuita, joissa pyrähteli pieniä lintuja. Jokunen tapaili vaimeaa lauluntapaistakin – ja siitä erotin heti Suomen yleisimmän linnun, pajulinnun. Samalla tavalla ne talvehtimisalueillaan näyttävät hakevan hyönteisiä hennoimmista oksankärjistä kuin Suomessakin. Niin että piti sitten matkustaa Beniniin ottamaan valokuva pajulinnusta.
Talvehtivista suomalaisista laululinnuista olen tammikuussa kuullut ruokokerttusen ja nyt juuri ennen Suomeen paluutani rastaskerttusen karre-karre-kie-kie-laulun. Laulaminen taitaa lisääntyä kevättä kohti, kun linnut alkavat tavoittaa keväistä muutto- ja lisääntymisvirettään.
Kasuariinat ovat tropiikin rannoilla tavallisia havupuita, joiden pitkät ja pehmeät neulaset peittävät maan joskus paksunakin mattona. Käpyjä moni kerää askartelumateriaaliksi. Jos innostut tähyilemään näiden puiden latvuksiin, yritäpä löytää myös haarahaukan pesä yhdestä niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti