Kaksoiskansalainen

Valkoviklo on pohjoisen talven kuukausina tavallinen näky Beninin rannoilla ja kosteikoissa. Keskikokoinen, vaalea kahlaaja, jolla on aavistuksen verran ylöspäin kaartuva pitkähkö nokka, tepastelee usein hyvin näkyvissä joen ja laguunin rantapenkoilla. Liian lähelle tulevan tunkeilijan alta se lennähtää terävin siiveniskuin kauemmaksi, jolloin näkyy yläperän pitkälle selkään ulottuva valkea kiila. Monasti valkoviklo vielä heläyttää tyypillisen lentoäänensä "tjyy-tjyy-tjyy".

Valkoviklo on pohjoisen Euraasian kahlaaja, jonka levinneisyys Suomessakin painottuu maan pohjoisosiin. Se saapuu eteläisen Suomen kahlaajarannoille toukokuun tietämillä ja lentää enempiä aikailematta jänkäsoilleen pesimään. Kahlaajille erityinen piirre on, että pariteltuaan, neljä munaa munittuaan ja ne haudottuaan naaras nousee siivilleen ja lentää saman tien takaisin etelään jo kesäkuussa. Koiraat huolehtivat poikasista yksin.

Kahlaajat ovat nopeita ja kestäviä lentäjiä, joilta ei mene monta päivää matkaan Savukoskelta Grand Popoon, kunhan ne ovat ensin saaneet levähtää ja lihota matkakuntoon etelärannikon lietteillä. Naaraat siis viettävät käytännössä kaksi kuukautta vuodesta Suomessa ja loput kymmenen Länsi-Afrikassa. Tämä panee miettimään, minkä maan passi niillä oikeastaan on: ovatko ne afrikkalaisia lintuja, jotka käyvät pesimässä pohjoisessa, vai pohjoiseurooppalaisia lintuja, jotka pitävät ylipitkästä talvilomasta tropiikissa? Kun olemme tätä pohtineet Villa Karon virvokkeiden äärellä, olemme päätyneet siihen, että oletettavasti lintujenkin kansalaisuus olisi järkevintä määritellä syntymämaan mukaan. Minusta ne kuitenkin ovat selvästi kaksoiskansalaisia, jotka tuntevat trooppiset rannat vähintään yhtä hyvin kuin pohjoisetkin.

Se on hyvin paljon laajempi kysymys, miksi linnut ylipäänsä käyttävät niin paljon energiaa pitkiin ja vaarallisiin muuttomatkoihin. Mahdollisesti pohjoisen kesä tarjoaa poikasille niin yltäkylläisesti ravintoa ja aikuisille niin paljon vähemmän kilpailua siitä, että se kannattaa. Ehkä kannattaa pesiä pohjoisessa siksi, että siellä on vähemmän loisia ja muita vakavia terveysriskejä.

Valkoviklo ei kuitenkaan mieti näitä, vaan muuttaa, kun sisäinen kello käskee. Keväällä tavataan Suomessa!