Korva-akaasian pitäisi oikeastaan olla tämän blogitekstin päätähti, sillä tämä aasialaisperäinen puu on yksi Grand Popon ekosysteemien avainlajeista. Huoneeni edustalla rehevänä kasvava puu tarjoaa suojaa ja ruokaa ainakin kymmenelle eri lintulajille savanniturturikyyhkystä talvehtivaan harmaasieppoon. Lintublogissa pitää kuitenkin kasvit rajata syrjään. Sori siitä.
Ruskokerttutimali on niitä maan hiljaisia, jotka huomaa vasta sitten, kun on saanut tarpeekseen värikkäämmistä ja meluisammista vieraista. Kooltaan se on kerttumaisen pieni ja soukka, kuten nimestä voi päätellä. Timaliperimästä kertoo linnun tapa kävellä pitkin paksumpia oksia, vaikka sen luulisi vallan hyvin pystyvän roikkumaan hennommissakin oksankärjissä. Korva-akaasiaan sen houkuttelevat kierteisten palkojen pienet ja ilmeisen herkulliset siemenet.
Lajinmääritys oli pieni haaste, sillä Birds of Ghana tarjoaa kehnohkot kuvat ja niiden oheen levinneisyyskartat, joiden mukaan lajia ei edes olisi Beninissä. Tässä tämä alalajin moloneyana edustaja kuitenkin pirteänä poseeraa. Läntisemmistä lajitovereistaan sen erottaa kokonaan rusehtavasta alapuolesta, niillä toisilla kurkku on pään tavoin harmaa.
Taustalla häämöttävät korva-akaasian banaaninmuotoiset lehdet ovat oikeastaan lehtimäisiksi muuntuneita lehtiruoteja. Toisin kuin jokseenkin kaikilla muilla kunniallisilla akaasialajeilla, tällä puulla ei ole tyypillisiä parilehdykkäisiä, pihlajaa tai saarnea muistuttavia lehtiä.
EDIT: Alkuperäinen blogin kuva esitti isohuiskulepinkäistä. Yllä oikea ruskokerttutimali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti