Evoluutio on tehnyt näille linnulle ikävän kepposen. Toisin kuin vaikkapa kanalla, merimetsoilla ja niiden sukulaisilla käärmekauloilla ei ole talirauhasta, josta ne voisivat levittää rasvaa höyheniinsä. Koska ne kuitenkin syövät kalaa, jonka ne sukeltavat vedestä, niiden höyhenet vettyvät ikävästi, käyvät kosteina raskaiksi ja menettävät lämmöneristyskykyään. Niinpä niiden onkin säännöllisin välein asetuttava sopivalle kuivaustelineelle, mieluiten aurinkoon, ja kuivatettava siipensä ja höyhenistönsä taas lento- ja uintikuntoon.
Kaislamerimetso on afrikkalainen laji, joka on selvästi pienempi kuin Itämerelle palannut merimetso. Se kalastelee hyvinkin pienissä lätäköissä, mutta yhtä hyvin Mono-joella tai järvillä niin kuin tämä Ganvién-retkellä kuvattu yksilö. Täysmustasta puvusta erottuvat keltainen nokka ja paljaat posket.
Grand Popon kaislamerimetsot yöpyvät (ainakin iso osa niistä) jokiristeilyltä tutulla Avlon mangrovesaarella. Aamuin ja illoin voi nähdä pitkäkaulaisten ja -pyrstöisten lintujen lentävän yksin tai pienissä parvissa joen ja peltojen yllä matkalla "duuniin" tai sieltä pois.
Helmikuussa ISlantiin, mitähän siellä löytää !
VastaaPoista