Jos Grand Popon rannoilla aaltojen yllä lentää valkea lokki kevein, mutta voimakkain siiveniskuin, se ei ole lokki ollenkaan. Todennäköisimmin siinä menee kuningastiira. Sen tukikohtia Grand Popossa on Bouche du Roy, vapaasti käännettynä Kuninkaanportti, suomalaiselta lempinimeltään Joensuu. Kun Villa Karosta jaksaa talsia hiekkakannasta pitkin yhdeksän kilometriä itään, saapuu paikkaan, jossa Mono-joki laskee mereen. Siellä on Bouche du Royn luonnonsuojelualue, jonka hiekkasärkät ovat kuningastiiran mieleen. Sinne pääsee myös veneellä, jos osallistuu Grand Poposta järjestettyihin jokiretkiin.
Kuningastiira on vain vähän suurinta tiiraa, räyskää pienempi. Molemmilla on jykevä, tikarimainen nokka, joka näkyy lennossa kauas. Räyskällä se on kirkkaanpunainen, kuningastiiralla keltainen. Molemmilla on musta päälaki, joka jatkuu pieneksi töyhdöksi niskaan. Grand Popossa kuningastiiraa näkee lähinnä talvisin, jolloin sen päälaki on haaleamman värinen ja otsa valkoinen. Räyskäkin on Beninin rannoilla mahdollisuuksien rajoissa, joten kannattaa tiirailla tarkkaan nokkia.
Kuningastiira on pääasiassa amerikkalainen laji, jota siellä näkee niin Atlantin kuin Tyynenmeren rannikoilla. Afrikkalaisen alalajin tunnetut pesimäpaikat ovat Mauritanian rannikolla, mutta luultavasti Nigerian edustallakin on pesivä kanta. Kuvaa hyvin lintutietämyksen tasoa Afrikassa, että näinkin suuren ja helposti havaittavan linnun pesimäalueita ei varmuudella tunneta. Pesimäajan ulkopuolella tiirat liikkuvat laajalti valtamerten rannikolla. Kuningastiiraakin näkee silloin lähes koko Afrikan pituudelta Atlantin rannoilla.
Kuninkaan linnuista kerron lisäää tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti