sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Nokkaa kerrakseen

Kyllähän tästä linnun tunnistaa, muttei kuvaa ihan kehtaa opaskirjaan painaa. Kasuariinan oksien takana istuskelee varsin komean nokan omistava harmaatoko. Sarvinokiksi niitä ennen sanottiin, heimon näyttävimmillä edustajilla kun on tuon nokan somisteena vielä erillinen sarveisharjanne.

Tokojen näkeminen Beninin rannikolla Grand Popossa on vähän onnenkauppaa, ne kun ovat enemmänkin savannin lintuja. Ravintotilanne savannilla vaihtelee suuresti sade- ja kuivan kauden välillä, mikä ajaa harmaatokojen lisäksi monia muitakin lintuja lähemmäs rannikkoa maaston vähitellen keskitalvea kohden kuivuessa (Tai mikä talvi se nyt Beninissä on, kuumaa, pölyistä ja kuivaa. Kalenterikuukausiin me vain automaattisesti liitämme pohjoiset vuodenajat). Pelottavan näköistä nokkaansa tokot käyttävät enimmäkseen hedelmien poimimiseen. Lennossa harmaatoko on sukulaisensa kirjotokon tavoin hauskan näköinen pitkän ja vankan nokkansa ja pitkän pyrstönsä kanssa, vähän niin kuin laiha ja venytetty varis.

Tokoja on Afrikan ja Aasian tropiikissa savannimaisissa  ympäristöissä. Ne pesivät puunkoloissa, ja koirailla on erikoinen tapa muurata hautova naaras savella pesäänsä niin, että kolon suulle jää vain nokan mentävä reikä. Siitä koiras sitten ruokkii hautovaa naarasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Martin-chasseur du Sénégal

  Un bel oiseau, de la taille d’un petit pigeon, avec la tête et le ventre gris claire, le dos et la queue couleur bleu brillant et un gros ...