"Ne lentävät toiseen maailmaan"

Hänen majesteettinsa Meto Ahoussan Hêlèkètché Alifa asuu vaatimattomassa, mutta valkoiseksi maalattujen muurien ympäröimässä palatsissaan Hêvén kylässä Mono-joen rannalla, viistosti vastapäätä Grand Popon kylän itäpäätä. Hänen vastaanotolleen meidät ottaa vastaan pääministeriksi esittäytyvä unelias mies, joka yhteystietomme kovakantiseen muistikirjaan saatuaan vetäytyy torkkumaan sohvan nurkkaan. Kuningas saapuu, talonmies-palvelija asettuu lannevaatteessaan istumaan lattialle hänen viereensä, ja pian paikalle tulee myös kaksi arvokkaan oloista keski-ikäistä naista. Ennakkoluuloinen suomalainen arvelee heidän olevan kuninkaan vaimoja, monivaimoisuus kun on yhä yleistä Länsi-Afrikassa, mutta heidät esitellään meille kuninkaan vodoun-asiantuntijoina. Tämä on mielenkiintoista, sillä tähän asti kaikki vodoun-seremonioiden yhteydessä näkemämme vihkiytyneet ovat olleet miehiä.

Kyselen lintuihin liittyvistä perinteistä. Käytän apunani lintuvihkostani, johon olen koonnut joitakin yleisimpiä lintuja. Kovin syvällistä perinnetietoa en heti ala saada, mutta monista linnuista kuulen kiintoisia tiedonsirpaleita. Hajanainen tieto saa nyt tässäkin hajanaisen esitysmuodon.

Pöllö: Kuningas ei vahvista toisaalla kuulemaani käsitystä pöllöistä pahan lähettiläinä. Siinä missä beniniläiset usein pitävät pöllöjä pahana enteenä, hän kertoo pöllön olevan muiden lintujen vartija ja johtaja. Noituudessa toki pöllöjä käytetään. Fetissitorilla silmääni pisti vodoun-tohtorin mainoskyltti, jossa otettiin vahvasti kantaa pöllöihin.

Korppikotka: Kykenee muuttamaan ihmisen sielun joksikin muuksi. Huh, onneksi rannikolla ei näy korppikotkia.

Harmaaturako: Syö vain maassa.

Afrikankukaali: Tämän linnun tehtävänä on opettaa kaikkien muiden lintujen poikaset lentämään. Hauska tehtävä!

Kiitäjät: Näistä linnuista tiedetään, etteivät ne laskeudu koskaan maahan, vaan kuolevatkin ilmassa. Tässä on totuutta mukana, sillä muistan Suomessakin tervapääskyjä pudonneen nääntyneinä maahan katastrofaalisen kylmässä kesäkuussa 1982. Kiitäjän sanotaan olevan lepinkäisen veli! Erikoiset sukulaisuussuhteet eivät siis Grand Popossa koske vain ihmisiä.

Afrikanmetsäkalastaja ennustaa huudoillaan sadetta. Vaikka se metsästää kuivalta maalta, se on riippuvainen sateista. Jos on kuivaa, ei ole ruokaa.

Lepinkäinen: Tästä kiitäjien veljestä tehty fetissi tuo onnea kaupankäynnissä.

Kyläkutoja: Tämä vilkas ja kaunis pikkulintu ei ole pidetty, koska sen parvet tuhoavat viljasatoja. Pahana pidetty lintu tuo myös huonoa onnea asettuessaan pihapåiiriin pesimään, eivätkä sen yhdyskuntina toimivat kookospalmut kanna hedelmää.

Pronssimanikki ja muut pikkuruiset: Niiden tiedetään liikkuvan aina parvina. No, sen huomaa turistikin hyvin nopeasti.

Lehmähaikara: Koska se liikkuu aina karjan seurassa, sen uskotaan olevan niiden henki. Koska lehmät ovat hyvin vahvoja eläimiä, tuo lehmähaikarafetissi haltijalleen härän voimat.

Kylälepinkäinen: Hohtavan valkovatsainen lintu on puhdas, ja sen valkoiset höyhenet ovat hienoja, arvokkaita ja haluttuja.

Riuttahaikara (ja luultavasti siinä sivussa myös saman näköinen silkkihaikara): Tämän linnun tiedetään syövän vain kalaa. Ei tämäkään pikkutieto ihan itsestäänselvyys ole, sillä moni muu haikara etsii myös rapuja ja nilviäisiä ravinnokseen.

Arovarpushaukka: Kuninkaan lintu, josta hän saa väkevää voimaa. Toisaalla kuulin haukkoja pidettävän pahoina ja vaarallisina lintuina. Käytännöllinen näkökulma on se, että varpushaukka nappaa mielellään kananpoikia. Kanat kun viettävät täällä todella vapaata elämää.

Suomupääherttu: Onnea tuottava lintu, liekö sitten kauniilla keltaisella värillä ja sointuvalla laululla osuutta tähän. Siitä tiedetään, ettei se koske maahan, vaan istuu aina oksalla, vaikka sitten pienelläkin.

Erikseen halusin kysyä, mitä Beninissä on ajateltu pääskyistä. Mihin ne menevät kesäksi? Kerroin niin Pohjois-Euroopasta kuin faraoiden Egyptistä muistiin merkityistä uskomuksista, joiden mukaan pääskyt painuvat järvien tai Niilin kaislikoiden pohjamutaan, Euroopassa talveksi ja Egyptissä kesäksi. Koska haarapääskyt täälläkin lentelevät laajojen kaislikoiden yllä, ajattelin että samanlaisia uskomuksia olisi täälläkin. Kuningas pudisti kuitenkin päätään. Pääskyt tuovat onnea, hän sanoi. Sitten hän kertoi tämän vierailun päätteeksi ehkä kauneimman ja kiehtovimman uskomuksen:

”Kun pääskyt lähtevät, ne lentävät toiseen maailmaan (un autre monde).” Ei siis toiseen maahan (un autre pays), vaan maailmaan.

Ehkä se onkin totta. Ehkä pääskyillä on oma maailmansa, jossa ei tunneta lunta, pakkasta tai pimeitä päiviä. Kesällä ne tuovat maailmansa mukanaan.