Mono-joen rannoilla ja joskus meren aaltojenkin tuntumassa hiekalla tepastelee talvikuukausina isokokoisia, oudon tutun näköisiä kahlaajia. Pikkukuovi on tavallinen näky. Harmahtava, pitkäkoipinen lintu, jolla on pitkä ja selvästi kaareva nokka. Meille tutumpi isokuovi on myös mahdollinen, mutta sen nokka on vielä pidempi ja käyrempi. Pikkukuovin tuntomerkkeihin kuuluu myös pää, jossa on selviä raitakuvioita, erityisesti päälaella. Kahlaajat ovat siitä kiitollisia määritettäviä, että ne usein ääntelevät kuuluvasti lentäessään. Pikkukuovin monitavuinen ja heleä "pi-li-li-li" -ääni on tuttu niille, jotka ovat keväällä Suomessa nähneet niiden lentoparvia.
Pikkukuovi on talvella Grand Popon näkyvimpiä rantalintuja, jota kannattaa tähyillä esimerkiksi jokiretkellä. Sen pesimäalueet ovat Euraasian pohjoisosissa, ja Etelä-Suomessa sitä nähdään toukokuussa arktisena läpimuuttajana, usein yhdessä punakuirien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti