Aina ei voi onnistua, ainakaan lintuja valokuvatessa. Afrikanrakonokka sai välillä tuntumaan siltä, etten onnistu koskaan. Tämäkin kuva olisi muuten lähes täydellinen, mutta haikaranpeijakas on ehtinyt lennättää nokkansa kameran ulottumattomiin.
Joitakin tärkeitä tuntomerkkejä jäi kuitenkin näkyviin. Afrikanrakonokka on täysin musta haikara, jolla on tukeva, vaaleampi nokka. Nimen mukaisesti nokka jää erikoisella tavalla keskeltä auki. Useimmiten rakonokkia näkee kuitenkin lentämässä kauempana. Silloin ne pitävät kaulansa suorana toisin kuin kaikki muut Grand Popossa nähtävät haikarat, jotka taittelevat pitkän kaulansa mutkalle lentoon noustessaan. Se paljastaa rakonokkien kuuluvan kattohaikaroiden heimoon (Ciconidae), siinä missä jokseenkin kaikki ne muut kuuluvat haikaroihin (Ardeidae). Ne myös usein liitelevät tai kaartelevat leveät siivet ojennettuina, jolloin ne saattavat muistuttaa suurta petolintua kuten haarahaukkaa.
Jykevä ja omintakeisen muotoinen nokka on sopeutuma rakonokkien pääravintoon, kotiloihin ja simpukoihin, joiden kuoren se rikkoo pähkinänsärkijän tapaan: kuori murtuu, mutta sisältö ei murskaudu. Yöksi ne lentävät Mono-joen mangrovesaaren latvoihin, mistä ne aamuisin suuntaavat lähiseudun ojille ja lammikoille. Ne ruokailevat usein yksinään, mieluusti korkean kaislikon suojassa. Valokuvaa niistä ei kovin saa kuin lennossa tai sen saaren puunlatvoissa, tavallisesti sen verran kaukana että hyväkään optiikka ei ei tahdo riittää.
Afrikanrakonokat pesivät sadekaudella ylempänä pohjoisessa ja saapuvat kuivaksi kaudeksi rannikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti