Rämmin aamukasteesta märällä luhtaniityllä kohti matalaa kuraista lammikkoa. Jotain siellä pipertää vielä senkin jälkeen, kun valkoviklot ovat lennähtäneet pois ja afrikanjassanat siirtyneet kohteliaasti rutakon takasyrjälle. Kengät ja housunlahkeet ovat läpimärät, mutta kolmenkymmenen asteen aamulämpötilassa eivät varpaat palele, ja palladiumitkin kuivuvat kyllä auringossa seuraavaksi aamuksi. Lähemmäksi päästyäni räiskin kamerallani kuvia ennen kuin liejussa piipertävät kahlaajat karkaavat nekin. Ihan jokaisen otoksen tarkennus ei mene kohdalleen, mutta lajinmääritykseen kelpaavat kehnommatkin kuvat.
Ruskonaamatylli on afrikkalainen kahlaaja. Se on saman kokoinen kuin eurooppalainen tylli – joita niitäkin tällä samalla lammikolla oleskelee talvehtimassa. Myös käyttäytyminen ja elinympäristö ovat hyvin tyllimäiset. Väritys vain on hyvin erilainen. Selkä ja pää ovat tummanruskeat, vatsa valkoinen, ja rinnassa on kaksi tummaa poikkijuovaa. Kaukaa katsoen pää näyttää huomattavan punaruskealta. Lähikuva paljastaa, että punaisuuden lähde on silmää ympäröivä punainen höyhenetön rengas.
Ruskonaamatyllin levinneisyysalue on Länsi-Afrikassa, missä se on tavallinen tässä kuvaamissani ympäristöissä. Englanninkielisen, vaihteeksi vähän kolonialistisen nimensä "Forbes's Plover" se on saanut englantilaisen biologin William Alexander Forbesin mukaan, joka 1800-luvun lopulla tutki Niger-joen suistoa. Paikallisesti se tietysti tunnetaan, samalla "alagban"-nimellä kuin muutkin tyllit.
Satunnainen Grand Popon -kävijä tuskin ruskonaamatylliin törmää, ellei esimerkkini mukaan lähde kahlailemaan peltomaiden keskellä oleville kuralätäköille.
Linssiluteeksi tähän kuvaan ilmestyi Beninissä yleisenä talvehtiva keltavästäräkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti