Vuonna 1831 eräs preussilainen vapaaherra Friedrich Heinrich von Kittlitz, tutkimusmatkailijana mainetta hankkinut, joutui palaamaan Pohjois-Afrikasta Saksaan heikentyneen terveytensä vuoksi. Laivoja kulki Egyptistä sen verran harvakseltaan, että von Kittlitz ehti käydä pyydystämässä tieteelliseksi näytteeksi eräänkin pienen ruskean kahlaajan. Myöhemmin se kuvattiin omaksi lajikseen ja nimettiin hänen mukaansa.
Afrikantylli on tietenkin tepastellut kuivilla hietikoilla pitkin Afrikkaa kauan ennen kuin yksikään eurooppalainen vapaaherra on käynyt "löytämässä" sen. Luultavasti aika moni kansa on ehtinyt antaa sille nimen ja aikoja sitten. Beninissä sitä kutsutaan minankielisellä nimellä alagban (joka tosin tarkoittaa mitä tahansa muutakin tyllilajia). Se on vaatimattoman ruskea, pitkäkoipinen kahlaaja, joka viihtyy kuivilla hiekkakentillä, kaukana kaikesta mitä voisi kuvata kahlaamiseksi. Tyllin sukuun kuuluvaksi sen paljastavat koko, yleinen olemus, tapa liikkua ja päälakea reunustava vaalea juova. Kaikilla tylleillä on jollakin tavalla kuviollinen pää.
Afrikkalaisissa kielissä ei likimainkaan kaikilla lintulajeilla ole omaa nimeä. Ei kaikilla suomalaisillakaan linnuilla ollut ennen kuin niille annettiin Linnén innoittamana sellaisia antaa. Taitavat suurimmalle osalle suomalaisista nykyäänkin linnut olla laveasti sorsia, haukkoja ja pikkulintuja. Suomeksi sentään kaikilla linnuilla on oma lajinimensä, mutta beniniläiset joutuvat opettelemaan ne ranskaksi tai englanniksi. Niinpä tämä alagban on englanniksi Kittlitz's Plover. Kaislakutoja on ranskaksi tisserin de Peltzeln, itävaltalaisen August von Pelzelnin mukaan. Kaikkialla yleinen afrikankukaali (minaksi witutu) on ranskaksi coucal du Sénégal, englanniksi Senegal Coucal. Miltähän meistä tuntuisi, jos opettelisimme tuntemaan harakan "ruotsinharakan" nimellä? Tai talitiainen olisi jokin "Frankensteinin tiainen"?
Beninin linnut eivät beniniläisille ole mitään eksoottisia otuksia, vaan aivan tuttuja ja jokapäiväisiä lintuja. Me eurooppalaiset olemme mielellämme nimenneet muiden maanosien eläin- ja kasvilajeja joko niiden "löytäjien" tai mielestämme eksoottisten asuinpaikkojen mukaan. Kun joskus päästään antamaan linnuille paikalliskielisiä nimiä lajin tarkkuudella, on osattava nähdä tämän kolonialismin varjon yli. Maailman linnuille annetut suomenkieliset nimet voisivat hyvin toimia esikuvana, sillä ne on useimmiten yritetty laatia kuvaamaan mieluummin linnun ominaisuuksia kuin sitä muinaista siirtomaata, josta se on ensiksi opittu tuntemaan, tai kunnioittamaan jotakuta siirtomaa-aikaista eurooppalaista aatelista maailmanmatkaajaa.
Siinäpä olisikin seuraava hanke: minankielinen nimi jokaiselle Beninissä tavattavalle lintulajille. Ilman eurooppalaista, kolonialistista perinnettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti