Harmaahaikara seisoo kookospalmun lehdellä kuin kotonaan. Onko se sitten eksoottisempi seisoskelupaikka kuin Vanhankaupunginlahden tervalepät, mene tiedä. On täysin mahdollista, että tämä koipeliini on pesinyt Helsingissä ja lennähtänyt Beniniin talvehtimaan. Etelä-Suomi on lajin levinneisyysalueen pohjoisrajoilla. On tavallista, että muuttolintujen pohjoisimpina pesivät yksilöt muuttavat kauimmas etelään talvehtimaan ja eteläisemmät lajikumppanit tyytyvät lyhyempiin matkoihin. Keski-Euroopassa on vankka kotiseudullaan läpi talven pysyvä kanta.
Harmaahaikaraa tavataan laajalti Euraasian lauhkeilla ja trooppisilla vyöhykkeillä, oikeastaan kaikkialla missä on sopivia kalastelukosteikkoja. Pohjoisesta talvehtimaan tulleet harmaahaikarat täydentävät rannikon paikallisena pesivää kantaa. Pohjois- ja Väli-Amerikassa harmaahaikaraa vastaa amerikanharmaahaikara, joka on muuten samanlainen, muta selvästi kookkaampi.
Suomessa harmaahaikaran voi nopeasti vilkaistuna joskus sekoittaa kurkeen, Beninissä oikeastaan vain serkkuunsa ruskohaikaraan. Kookas, vaaleanharmaa haikara, joka seisoskelee usein rantaviivalla vaanimassa kaloja. Lennossa hyviä tuntomerkkejä ovat mutkalle taipunut kaula ja huomattavan kuperat "kuuppasiivet". Mono-joen varrella näitä näkee, tavallisesti yksikseen. Pesänsä ne tekevät puihin pieninä yhdyskuntina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti