Maantien varrella matkalla Grand Poposta Comeen katse osui puuhun, jossa istui jokin. Ensi vilkaisulla katsoin, että peijakas, onko tuolla jokin pöllö vielä näin myöhään aamulla. Harmaa, jotenkin pyöreän ja pehmeän näköinen otus, joka istui pystyasennossa melko korkealla olevalla oksalla. Kiikarointi paljasti, että päiväpetolintu siellä kuitenkin istuskeli.
Liskohaukka on keskikokoinen haukka. Laukaaseen voi hiukan muistuttaa liitohaukkaa, koska myös liskohaukka on yleisvaikutelmaltaan vaalea ja kumpikin laji istuu tähystämäsä näkyvällä paikalla. Liskohaukan erityisiä tuntomerkkejä ovat vatsan kauniit viirut, kirkkaan porkkananpunaiset jalat ja nokka sekä valkoinen leuanalus, jota halkoo musta pitkittäisjuova.
Liskohaukan tapaa saalistaa voi luonnehtia laiskaksi. Se istuskelee otsallaan tai sähkölangalla ja syöksyy sieltä paikalle pahaa aavistamatta ilmestyvän sisiliskon, pikkujyrsijöitä tai herkullisen ötökän kimppuun. Suurin osa päivästä kuluu oksalla istuessa - mihinkäs sieltä nyt lentelisi, samat liskot ne ovat joka paikassa. Joskus se voi kuitenkin tuntea tarvetta liikkua, jolloin se voi myös lekutella paikallaan ilmassa tuulihaukan tai piekanan tavoin.
Liskohaukka pesii paikallisena sovussa aukeissa maastoissa kaikkialla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Grand Popossa sitä ei näe, mutta taajamien välisillä aukeilla mailla kyllä, jos vain osaa katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti