Tosi nolo. Lokakuussa satuin Monojoen suulle samaan aikaan suuren tiiraparven kanssa. Määritin sieltä silloin jo aikaisemmin esittelemiäni kuningas- ja riuttatiiroja sekä pienempiä mustatiiroja. Innoissani en kuitenkaan huomannut, että mustatiiraparven lisäksi joukossa oli suuri määrä hiukan suurempia tiiroja. Noloa on se, että sujautin jo tulosaa olevaan lintukirjaani tämän toisen tiiran kuvan muka mustatiirana. Mikä tämä eksoottinen lintu sitten on? Suomenlahden ja Saimaan rannoilta tuttu kalatiira.
Lokkilinnut ovat talvella hyvin erinäköisiä kuin kesällä, kun ne saapuvat pohjoiseen pesimään. Miksi ne näkevät vaivaa kehittääkseen kaksi erilaista höyhenpukua? Ehkä kesäpuvun väritys herättää lajikumppaneissa sellaisia tunteita, joihin ei ole varaa silloin kun tankataan ravintoa etelän rannoilla. Kirkkaat värit saattavat myös vaatia juuri sen verran ylimääräistä energiaa, ettei linnun kannata tuhlata ravintoa niien tuottamiseen. Kalatiiran päälaki on kesällä kokonaan musta, mutta talvipuvussa sen otsa on valkoinen. Kesällä kirkkaanpunainen ja mustakärkinen nokka onkin talvella kokonaan musta. Pitkät pyrstösulatkin tiirat kasvattavat vasta keväällä ennen paluutaan pesimäsijoilleen.
Kalatiiran pesimäaluetta ovat Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoiset vesistöt. Pesimäaikanaan se viihtyy hyvin erilaisissa ympäristöissä meren rannoilta sisämaan järville, mutta talvikuukaudet se viettää valtamerillä, hyvinkin kaukana ulapalla. Beninissä sitä näkee silloin hyvällä onnella esimerkiksi juuri tuolla Monojoen suulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti