Stipendiaattijakso Villa Karossa päättyi jo puolitoista kuukautta sitten, mutta kuvia lintulajeista riittää vielä muutamiksi päiviksi. Tämä mustanaamio kuuluu siihen joukkoon lintuja, joita seurasin residenssini parvekkeelta, kun ne touhusivat pihalla kasvavassa korva-akaasiassa. Mustakurkkukutoja pesii jossain lähistön metsikössä, mutta tämä puu on ainoa paikka, jossa pääsin sitä tarkkailemaan. Tämän lajin molemmat sukupuolet ovat melko saman näköisiä: vihertävä yleisväritys, oranssiin sävyttynyt keltainen vatsa ja pää, musta naamari sillmien ympärillä ja erityisenä tuntomerkkinä vaaleana erottuvat silmät. Koiraalla on lisäksi musta leukalappu. Tumma nokka on peippomaisen "puolitukeva", mistä voi päätellä linnun syövän sekä hyönteis- että kasvisravintoa.
Mustakurkkukutoja on yleinen Saharan eteläpuolisen Afrikan metsissä. Se kuitenkin pesii pareittain metsissä ja puistoissa eikä meluisina yhdyskuntina kuten kyläkutoja, joten sitä ei havitse yhtä helposti. Villa Karon pihalle sen houkutteli korva-akaasian siemensato. Tämä Aasialaista alkuperää oleva puu tuottaa runsaasti kierteisiä palkoja, jotka kypsyessään avautuvat ja paljastavat paljon meheviä siemeniä. Ne näyttävät kelpaavan monille linnuille, ja niinpä tässä puussa kävikin marraskuun loppupuolella aikamoinen siipien suhina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti