Ääni paljastaa sen varpuseksi. Se viihtyy ihmisasutuksen luona niin kuin varpuset. Se vain näyttää jotenkin oudolta.
Leikitäänpä ajatuksella, että varpunen olisikin maalattu vesiväreillä sellaiseksi kuin me sen tunnemme. Sitten ajatellaan, että se vesiväreillä maalattu varpunen olisi unohtunut hetkeksi ulos sateeseen. Suurin piirtein sillä tavalla saataisiin aikaan tuhkavarpunen. Sillä on ruskea selkä, siivet ja pyrstö, muuten se on tuhkanharmaa. Ensivaikutelma on ikään kuin piirteettömäksi laveeratusta varpusesta.
Tuhkavarpusia näkee Grand Popossa yksittäin, ei sirkuttavina parvina niin kuin suomalaisia "jouluaamun varpusia" tai tällä vuosituhannella hurjasti runsastuneita pikkuvarpusia. Parvilinnun ekologinen lokero on täällä Saharan eteläpuolella kyläkutojalla, jonka naaraat hassua kyllä melkeinpä näyttävätkin enemmän varpusilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti