Harmaahaikaralla on vähemmän tunnettu sukulainen. Äkkipäätään se voi näyttää tavallielta harmaahaikaralta, joka paistattelee nousevan auringon punaisessa valossa. Sitten kun muistaa, että on keskipäivä ja aamurusko kaukana takana, huomaa punaruskean värin olevan linnun omissa höyhenissä.
Ruskohaikara on hiukan harmaahaikaraa pienempi, mutta muuten hyvin samantapainen. Pitkät koivet, huomattavan kuperina ilmaa kauhovat siivet, lennossa mutkalle kääntynyt pitkä kaula. Punaruskea väri näkyy hyvin erityisesti päässä, kaulassa ja rinnassa. Kun harmaahaikara näyttää kauempaa usein hyvin vaalealta, ruskohaikaran yleisväritys on tumma.
Grand Popossa ruskohaikara on ehkä jopa hiukan runsaslukuisempi kuin harmaahaikara. Se kuitenkin suosii tiheämpää kasvillisuutta kalastuspaikkaa valitessaan, joten sitä ei yhtä usein näe patsastelemassa kuin harmaahaikaraa. Todennäköisimmin ruskohaikaroita näkee lentämässä yöpymisaikoiltaan kalavesille ja takaisin. Beninissä ruskohaikara on enimmäkseen talvella tavattava laji, jonka lähimmät vankat pesimäalueet ovat Senegalissa. Lajin levinneisyysalue Euroopan, Afrikan ja Aasian lämpimissä osissa on laaja, mutta toistaiseksi se ei ole yltänyt lähellekään Baltiaa tai Suomea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti