Kaitanokkakutoja on nimensä näköinen. Kutojaksi sen tunnistaa keltaisesta väristä. Nokka on hento, mistä voi päätellä tämän lajin olevan erikoistunut hyönteispainotteiseen sekaravintoon. Koiraalla on musta naamari, otsaa ja kaulalappua myöten. Kuvan naaras on vaaleamman keltainen ja näyttää hieman hennolta kanarialinnulta.
Oranssinaamaisen kaislakutojan tavoin kaitanokkakutoja viihtyy mangrovekosteikkojen laitamilla, missä se rakentaa veden yllä roikkuvia heinistä ja palmunlehtisuikaleista punottuja pesiä. Vaatimaton pikkulintu ei herätä helposti ohikulkijan huomiota, mutta Monojoen varren kosteikoilla se on tavallinen. Levinneisyys Länsi- ja Keski-Afrikassa painottuu rannikolle ja suurten jokien varsille, missä on lajin vaatimia mangrovemetsiä.
Kaislanokkakutoja on autuaan tietämätön kantamastaan kolonialismin muistosta: ranskaksi se on nimetty tisserin de Pelzelniksi itävaltalaisen lintutieteilijän ja tutkimusmatkailija August von Pelzelnin mukaan. Minaksi sen nimi on Ahlɛnvi, kuten kaikkien muidenkin keltaisten pikkulintujen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti