“Tuit-tuit-tuit-tuit” kuuluu pensaikosta, mutta tuittuilijaa ei näy. Nyt ollaan lintuharrastuksen kovempien haasteiden äärellä. Kun linnun näkee, sitä voi verrata lintukirjan kuviin. Sekään ei ole helppoa, jos lintu sattuu olemaan jokin pieni ja ruskea ”pikkulintu”. On kuitenkin monia lintuja, jotka tavallisesti tunnistetaan nimenomaan laulusta tai yhteysäänistä. Tämä tuittunokka on lyijykerttu.
Lyijykerttu viihtyy tiheissä pensaikoissa, niin kuin lukija on voinut varmaan päätellä. Se on suhteellisen helppo tunnistaa silloinkin, kun sen näkee. Vatsapuoli on harmaa ja siivet oliivinvihreät, nokka ohut, terävä ja pitkähkö. Laulu on kuitenkin paras tuntomerkki. Samaa ”tuitt”-teemaa lintu toistaa rytmikkäästi. Laulu on selvää ja kuuluvaa.
Lyijykerttu on yleinen varpuslintu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Grand Popossa se lauleskelee pensaikoissa vähän joka paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti