Punaperäpiispa on esiintynyt tässä blogissa ennenkin. Piispat ovat kutojiin kuuluvia varpuslintuja, jotka viettävät enimmän osan vuodesta korkean ruohikon kätköissä. Pesimäaikaan, sadekauden lopuilla lokakuussa, ne ilmestyvät näkyviin. Ja kun sanotaan "näkyviin", se myös tarkoittaa sitä. Koiras saa loistavan punaisen höyhenpuvun ja esittelee sitä korkealta pensaiden ja heinänkorsien latvoista. Reviirillään se myös lentää erikoisella tavalla pomppivaa soidinlentoa, jotta se varmasti tulisi nähdyksi. Naaras taas on juuri sellainen pieni ja epämääräisen ruskeankirjava lintu, jollaisten määrittäminen vaatii runsaasti kokemusta (ja joskus mielikuvitusta). Kuvassa ovat molemmat, naaras vaatimattomuuttaan koirasta alempana samalla oksalla.
Grandpopolainen luontoasiantuntija tunsi linnun, muttei osannut nimetä sitä minaksi. Hän oli vakuuttunut, että ne lentävät paikkakunnalta jonnekin pois lyhyen soidinajan jälkeen. Minä en vakuuttunut. Totuus on omalla tavallaan kiehtovampi: soidinhurmasta toivuttuaan koiras palaa piilottelevaan elämäntapaan ja jopa pudottaa koreat punaiset ja mustat höyhenensä. Jos sen onnistuisi sitten näkemään, sitä ei naaraasta erottaisi.
Hetken aikaa se pieni ero kuitenkin on olemassa, ja omaa viehätysvoimaansa tihkuva koiras liehuu punalippuna heinikon yllä. Kelpaa sitä sitten kuivalla kaudella muistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti